Pikkutunteina

Kun on oman aikansa ankkuroinut lapsiin,

ei omiin ajatuksiinsa tarvitse pysähtyä.

Kun jättää päivälevot lepäämättä,

illalla kaatuu sänkyyn väsyneenä.

Mutta sisäinen kello on löytänyt tunnit,

jolloin ajatukset herättävät ajattelijan.

Vai onko se tyhjä paikka vieressä, joka herättää?

Kaikki vyöryy päälle. Voimalla.

Niinä pikkutunteina on yksinäinen.

Itkeekin.

Miettii mennyttä.

Yrittää nähdä tulevaan.

Ja nukahtaa ajatukseen

"Miksi näitä tunteja kutsutaan pikkutunneiksi?"

Todellisuudessa kun ne tunnit ovat pitkiä. 

Lähes päättymättömiä.

Hetkeksi hengähdän,
joku valot sammuttaa.
Kaupunkimme nukkuu.
Vain minä valveilla oon,
eikä vierelläin ketään.
Kaikki muut nukkuu.

Jätän valoni palamaan,
jos joku näkisi sen ja
löytäis mun luo. 

En taaskaan nukutuksi saa.
Miten kauan tässä,
jo maannut oon.
          - Uniklubi, Kaikki mitä mä annoin sulle