Kai niin käy kaikille. Joskus.
Haluamattakin.
Tunnen tutun tuoksun ja mieli matkaa muistoihin.
Terva- tuttu savusauna rakkaassa maisemassa.
Koivu- ukin kanssa vastatalkoissa mummolan koivikossa.
Tupakka- isän tupakkakäsien tuoksu 20 vuotta sitten.
Hammaslääkäri- hammaslääkäri vain tuoksuu hammaslääkärille.
Ja sitten paikallisen marketin kylmäaltaalla Jean-Paul Gaultier.
Hetkessä sukelsin hetkiin, joissa vaihdettiin kosketuksia jonkun imelähkön musiikin soidessa taustalla.
Siinä kylmäaltaalla.
Viereen ei kuitenkaan pysähtynyt niistä kosketuksista tuttu.
Vain joku muu.
Ja mietin:
"Minä surkimus. Loppuuko tämä koskaan?"
Cuantos desengaños,
por una cabeza, yo jure mil veces no vuelvo a insistir
pero si un mirar me hiere al pasar,
su boca de fuego,
otra vez,
quiero besar.
- Carlos Gardel, Por una cabeza
Elokuvasta "Naisen tuoksu"
...Luin ne kaikki.
VastaaPoistaSanaton.
Itkuinen.
Hirveästi kysymyksiä, muttei halua välttämättä vastauksia.
Suren.
Mutta uskon:
- voittoon
- toivoon paremmasta
- voimaan
- vahvuuteen
- rakkauteen... silti.