Mietin.
Saankohan vielä joskus tuntea ne perhoset.
Siellä vatsanpohjassa.
Notkahtaako vielä polvet.
Tunnenkohan vielä syvää yhteenkuuluvuutta.
Kumppanuutta.
Saanko vielä joskus käsivarret ympärilleni.
Tuntea toisen ihmisen kosketuksen.
Kiire ei ole.
Kiire ei tule.
Elämä tuntuu nyt liian avonaiselta.
Pelottaa antaa itsensä elää uudelleen.
Jos niiltä perhosilta taas palaa siivet?
I might have to wait, I'll never give up
I guess it's half timing, and the other half's luck
Wherever you are, whenever it's right
You'll come out of nowhere and into my life
- Michael Bublé, Just haven't met you yet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti