Kevätaurinko toi tullessaan tutun tarpeen työntää sormet multaan.
Tänä vuonna tästäkin tuli terapeuttista.
Istuttaessani pienen pieniä siemeniä multaan, ajatukset karkasivat jo paikkaan, jossa siemenistä itävät versot saavat kasvaa täyteen mittaansa.
Oma pieni puutarha.
Monen vuoden haave.
Nyt sen saan, mutta kivuliaalla hinnalla.
Siitä huolimatta odotan niitä kesäiltoja, kun lapset nukkuvat hiljaa vuoteissaan ja istun itsekseni pihalla.
Vihreässä.
Pelkkä ajatuskin tekee minun heikosta versosta vahvemman.
Siemenessä on jo suuri puu
jonka oksilla taivaan linnut laulavat
- Maija Paavilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti