Korsia

Yksinäisyyden järsiessä sisuksia
tarttuu pienimpiinkin positiivisuuden korsiin.


Sukat,
joista kaikki mustat kuuluvat nyt minulle.


Maitotölkit,
jotka on taiteltu minun tyyliin.


Sotkut,
joista ei voi syyttää kuin itseään.


Ei ole enää ketään,
jolta odottaa mitään.


Ruuvatessa pinnasängyn pohjaa alatasolle,
tuli entistä suurempi ikävä niitä vahvoja käsivarsia.


Eikä positiivisuuden korsia ollut tarjolla.




Jälkikirjoitus.
Aloitin lukemaan Tommy Hellstenin teosta "Elämän paradoksit".
Ajatuksia herättävää.


Taidan alkaa raapustaa tänne päivän "hellstenit".


"Rakkaus vaalii heikkoutta. Rakkaus kunnioittaa ihmisen persoonaa
niin syvästi, että se antaa ihmisen olla sellainen kuin hän on."