Aloitan matkani toisen aikakauden, toisen elämän päätöspisteestä.
Taakse jää suuren suuri elämäni rakkaus, lasteni isä, paras ystäväni, jota kutsui vapaus ja elämän tuulet. Vuosikymmenen mittainen rakkaustarina, jota elämä koitteli toisinaan kovinkin ottein.
Vierelleni jäi pienen pienet lapseni, molemmat vielä hoivattavia, toinen vielä rinnalla. Prinsessasaduissa elävä tyttö ja potra pieni poika.
Matkaeväät toistaiseksi heikot. Epäusko, luottamuksen puute, epätoivo, yksinäisyys, suru. Mutta mukana myös hitunen toivoa, hyppysellinen voimantunnetta ja usko itseen. Ja tuhansia hymyjä, ilonhippusia, pienokaisten pakkaamana.
Tästä tulkoon lokikirjani matkastani minään.
Aikaan, jolloin opin tuntemaan itseni uudelleen.
Näkemään itseni.
Rakastamaan itseäni.
"Sumussa on hätä vain
jos kurssi ei ole kunnossa"
- Maija Paavilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti