sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Määreitä ja määrityksiä

Menneinä päivinä jossain lapsitungoksessa:
"Meidän Jari tulee sitten hakemaan lapset."
"Mun mies just naureskeli, että sille ei pitäis sattua nää tuontivuorot kun ei osaa laittaa tytön tukkaa."
"Sä vissiin kuljetat ****:n aina itse?" (Minulle osoitettu kysymys.)


Ja siinä se vaan lipsahti suusta:
"Joo, mun mies on töissä."


Ei mulla ole miestä.
Enää.


Tajusin kuinka vaikea sitä on ääneen sanoa.


Ex-mies.


Voisinhan sanoa ****:n ja *****:n isä.
Tai etunimellä.


Mutta nekin tuntuvat kuin pieniltä valheilta.
Vaikka tosia ovat.


Sanoista kasvaa hirviöitä.


Ja minä.
Määritteleekö tämä minut loppuiäksi?


Olenko
eronnut nainen vai
nainen, joka on eronnut?


Niillä kahdella on vissi ero.


Se on kynäni syy 
jos ajatus hämärtyy. 
Sä ehjää lausetta hait. 
Odota huomiseen 
ja ota mut virheineen. 

Kysymyksiä vastauksiin. 
Virhelyöntejä sydämiin. 

Sanoja väärinpäin 
Latasin yllättäin 


             - Nylon Beat 
               (en voi uskoa, että heitä joskus siteeraisin)

1 kommentti:

  1. Sä olet:

    1. SINÄ
    2. ÄITI & NAINEN
    3. ELÄNYT JA KOKENUT
    (MM. ERONNUT + PALJON MUUTAKIN...)

    Toisaalta uskon aidosti, et jos/kun ottaa ihmisen KOKO elämän ja määrittelee sen. Se että on eronnut ei jää varmastikaan päällimmäiseksi, vaan yhdeksi koetuksi, muiden joukossa.

    Juteltu monta kertaa mieheni isän eron (varsinkin eroajan osapuolen) tunteista.. Joskus mietin, kumman "roolin" valitsisin, jos olisi pakko..mm..

    ..jatketaan..
    aurinkoa!

    VastaaPoista